tiistai 16. syyskuuta 2014

synttärihulinaa 2/3

Pojan ensimmäisiksi teemasynttäreiksi kunnioitettavassa kolmen vuoden iässä valikoitui tuolloin niin maailman eniten kiinnostavat dinosaurukset. Pojan kummitäti työskentelee Confetissa ja sieltä löytyi pöytäliinaa, mukia ja lautasia, sekä -tadaa- dinosauruspinjata.

tarjolle tein mm. pastaa salaattipedillä, tässä oli pestoa, aurinkotomaattia ja halloumia. ja kirsikkatomaatteja. namnam.

Tää taisi olla tex-mex kakku, ulkonäöstä päätellen. Luulen että tuli sekin syötyä.


Kakkutoiveena oli pojalla valkosuklaata ja vadelmaa joten sitä hää sit sai. Kakun kokosin vuokaan niin että pistin ensin irtopohjavuokan sisäreunalle noita kivoja vohveleita ja sit kaadoin mousset perään. Valkosuklaa päälle. Sitten kun kakku oli hyytynyt niin murensin muutaman rullavohvelin siihen hiekkakeoksi ja pistin (confetti-kummitädin tekemän) dinon siihen loikomaan.
Sit tuolla on tuulihattuja millälie täytteellä, dinosauruksenmunia (valkosuklastettuja cakepopseja ilman tikkuja), ja juustohyrriä.


 Ja se pinjata. Alkuun meinas tulla itku ja parku:
- "äiitiiiii, et laita sitä kattoooooon, ei sitä saa lyödä, sitä sattuuuu aaaaarhgh!!!"
- niimut kulta, tää on täynnä karkkii.
- "Anna se maila."


Herra 4v. oli kovin viehtynyt merirosvoista. Niinpä äiti askarteli eräänä iltana lapselle rekvisiittaa; pahvilaatikko muuttui aarrearkuksi ja vessa/talouspaperirullista sai hienon kaukoputken! Sitten me löydettiin jostain tuommoinen merirosvolaiva jonka meillä asuva mieshenkilö innoissaan kasasi. (jokaisessa miehessä asunee pieni rakentelija) Aarrearkusta löytyi jokaiselle pienelle vieraalle yllätyspussi jossa oli merirosvopäinen valotikkari, muutama "kultakolikko" sekä aarteita (karkkikoruja).


Puolustuksen puheenvuoro: Tää näytti paremmalta miun päässä.
(suklaakakku, joka tahtoi olla aarrearkku.)


Sit tein tämmösiä vähän niinko cupcakseja mut rumempia. Hunajamelonista sai oivan paatin, jossa merirosvojen miekat sai hetken lepuuttaa. Näitä miekkoja sitten löytyi juhlien loputtua millon mistäkin, voin kertoa että kivasti uppoaa kankkuun kun istut pahaa aavistamatta sohvalle.
Tarjolle löytyi myös pääkallokarkkeja, suolakaloja ja kultakolikoita.  




-Jonna

maanantai 15. syyskuuta 2014

Vanhan tavaran viehätys

Meillä suurin osa tavaroista on siis saatu isovanhemmilta, sukulaisilta tai kirppareilta. Joitain niistä olemme tuunailleet omaan makuun maalilla tai uudella verhoilulla, mutta toiset ollaan jätetty koskemattomiksi, koska on hienoa, että huonekaluissa näkyy ajan patina.

Kirpparilöydössä näkyy eletty elämä ja
viereinen cd-hylly on tuunattu maalaamalla.

Vanha tynnyri on miehen sukulaisten peruja.

Vanha radio ja pikkupöytä on hyvin säilyneitä ikäisekseen.

Uutta ja vanhaa sulassa sovussa.
Vanha ompelukoneen laukku kätkee sisäänsä häämuistoja.

Pappani vanhat tupakkatarvikkeet ja vanha paikkaussetti
ovat löytäneet paikkansa muistokaapista.

Siellä on myös muistoja pappani vanhemmilta Karjalasta.


Viimeisimpiä kirpparilöytöjä ja
sen seurana värikkäät kynttilät.
Meille harvemmin eksyy uutta sisustustavaraa ellei kyseessä ole jotain todella tarpeeseen tulevaa. Useimmiten tavarat eksyvät meille muiden nurkista ja nytkin isoäidin vintiltä mukaan tarttui kassillinen kankaita, jotka olivat menossa roskiin. Toisen roska on toisen aarre! Niistä tekee monet mekot ja olipa mukana melkein valmis esiliinakin, jonka valmistuttua voin sitten alkaa leikkimään kunnon rouvaa keittiössä :D.

-Emmi