maanantai 15. syyskuuta 2014

Vanhan tavaran viehätys

Meillä suurin osa tavaroista on siis saatu isovanhemmilta, sukulaisilta tai kirppareilta. Joitain niistä olemme tuunailleet omaan makuun maalilla tai uudella verhoilulla, mutta toiset ollaan jätetty koskemattomiksi, koska on hienoa, että huonekaluissa näkyy ajan patina.

Kirpparilöydössä näkyy eletty elämä ja
viereinen cd-hylly on tuunattu maalaamalla.

Vanha tynnyri on miehen sukulaisten peruja.

Vanha radio ja pikkupöytä on hyvin säilyneitä ikäisekseen.

Uutta ja vanhaa sulassa sovussa.
Vanha ompelukoneen laukku kätkee sisäänsä häämuistoja.

Pappani vanhat tupakkatarvikkeet ja vanha paikkaussetti
ovat löytäneet paikkansa muistokaapista.

Siellä on myös muistoja pappani vanhemmilta Karjalasta.


Viimeisimpiä kirpparilöytöjä ja
sen seurana värikkäät kynttilät.
Meille harvemmin eksyy uutta sisustustavaraa ellei kyseessä ole jotain todella tarpeeseen tulevaa. Useimmiten tavarat eksyvät meille muiden nurkista ja nytkin isoäidin vintiltä mukaan tarttui kassillinen kankaita, jotka olivat menossa roskiin. Toisen roska on toisen aarre! Niistä tekee monet mekot ja olipa mukana melkein valmis esiliinakin, jonka valmistuttua voin sitten alkaa leikkimään kunnon rouvaa keittiössä :D.

-Emmi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti